Monimuotoinen suuhygienistin työkenttä

Peruskoulun viimeisellä luokalla sairaanhoitajasukulainen kehotti minua opiskelemaan sairaanhoitajaksi työtehtävien vaihtelevan kirjon vuoksi; sairaanhoitajan työkenttään ei takuulla kyllästyisi! Vaikka sairaanhoitajan työ ei tuolloin kiinnostanut, kuulin myöhemmin ammatista, joka silloin kulki nimellä erikoishammashoitaja. Suomessa hygienistejä oli kahdeksankymmentäluvulla vielä vähän, mutta Englannissa aupairina ollessani huomasin, että dental hygienisteillä oli omia vastaanottoja ja useat henkilöt kävivät puolen vuoden välein hygienistillä. Wau, ajattelin minä! Tätä kohti.

Pitkän ja monimuotoisen työkokemuksen jälkeen, kun eläkeikään on alle kymmenen vuotta aikaa, aloin toimimaan kokoaikaisena yrittäjänä. Olen perusluonteeltani varovainen, mutta uskallan kuitenkin ottaa riskejä. Neljän alaikäisen lapsen äitinä nautin julkisen sektorin työnantajan suomasta vakaudesta. Elämän vaiheet kuitenkin muuttuvat, ja hiljattain uskaltauduin ottamaan riskin irtisanoutumalla vakituisesta ja varsin monimuotoisesta suuhygienistin toimestani julkisella sektorilla, uutta seikkailua silmällä pitäen. Tänä päivänä on tavallista, että ihmisillä voi olla useitakin eri ammatteja työiän varrella, mutta vielä hienompaa on, kun saman ammatin sisällä voi toteuttaa useita erilaisia urapolkuja. Jos sairaanhoitajalle on laaja-alaisia työtehtäviä tarjolla, on niitä meille suuhygienisteillekin. Arvelen meille ammattilaisille löytyvän työtä eri tahoilta, kunhan huolehdimme ammattitaidosta kouluttautumalla riittävästi. Muuttuva maailma sote-tulevaisuuden kera voi aiheuttaa muutoksia työnantajapuolelle mutta uskon työtä riittävän meille, kunhan hallitsemme laajan suuhygienistin työkentän. Täydennyskoulutuksen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa, on pidettävä huolta hyvästä ammattitaidosta nopeasti kehittyvässä työelämässä.

Tällä hetkellä työviikkooni kuuluu suuhygienistin kliinistä työtä ammatinharjoittajana, vuokralaisena pienessä hammaslääkäriketjussa kolmella eri paikkakunnalla. Lisäksi minulla on ollut jo kahdeksan vuoden ajan kollegani kanssa osakeyhtiö, jonka toimintaan kuuluu asiakkaan luokse viety suuhygienistin palvelu. Varovaisuuteni saattelemana, jos työtä ei olisikaan riittävästi, menin myös vuokratyövoimaa välittävään yritykseen ja heidän kauttaan teen erikoissairaanhoidon varallaolohoitajan työtä sekä jononpurkua satunnaisina viikonloppuina eri kaupungeissa. Kalenteri on nykyisin paras kaverini ja auto melkein kuin toinen koti.

Olen onnekas saadessani olla terve: kädet kestävät kuormittavaa suuhygienistin kliinistä työtä ja edelleen olen sitä mieltä, että minulla on mielenkiintoinen ja varsin monimuotoinen ammatti. Lapsiperhevuosien jälkeen on ihanaa antaa enemmän aikaa työlleen ja todeta työn antavan edelleen muutakin kuin taloudellista hyötyä. Olen kiitollinen siitä, mitä suuhygienistin ammatti on minulle antanut. Työn ja muun elämän yhteensovittamisen onnistuessa edes tyydyttävästi, voi olla onnellinen siitä, ettei vielä keskiviikkonakaan tarvitse tuskailla kuinka jaksaisi viikonloppuun saakka. Tosin, eihän se työ nykytilanteessa välttämättä edes lopu viikonloppuna. No, jos rehellisiä ollaan, viikonlopun töitä tasapainotan arkivapailla. Kellokorttivuosiin tottuneelle myös vaihtelevat työajat virkistävät arkea.