Yrittäjän normipäivä

Harjaan vastaanottomme portaille sataneen lumikerroksen pois ja astun sisään. Tässä liiketilassa olemme toimineet yrittäjinä jo lähes neljä vuotta, ja olen edelleen tyytyväinen sen kodikkaaseen ilmeeseen. Odotushuoneen pehmeä sohva houkuttelisi heittäytymään hetkeksi syleilyynsä, vaikka join kotona reilusti aamukahvia karkottaakseni Nukku-Matin matkoihinsa. Ohitan sohvan ja päätän jälleen kerran mennä illalla ajoissa nukkumaan.

Vaihdan työvaatteet ja pohdin päivän agendaa: paron hoitoja, jauhepuhdistuksia sekä yksi valkaisu. Laitan hoitohuoneen valmiiksi asiakasta varten ja avaan tietokoneen. Potilastietojärjestelmä takkuaa vähän. Olivat eilen tehneet ohjelmaan jotain päivityksiä, johtuisiko siitä. Hankimme järjestelmän vuosia sitten, mutta edelleen siinä löytyy opeteltavaa.

Ajanvarauksia on peruutettu tältäkin viikolta, ja syynä on pitkälti korona. Joku on menossa testiin, jollakin on kurkku karhea ja luultavasti myös koronauutisointi on pelästyttänyt osan. Työssä suojatoimista on tullut osa päivärutiineja ja viruksesta vihollinen, josta emme heti pääse eroon, vaikka kuinka haluaisimme.

Sähköpostinkantaja jaksaa ahertaa

Lukaisen sähköpostit nopeasti. Uusien verkkosivujen tekijä kyselee, halutaanko muutoksia tietyn sivun rakenteeseen. Vastaan heti, jotta hän pääsee eteenpäin asiassa. Lukuisat maskimainokset siirrän sen sijaan roskakoriin. Sopivien FFP 2-maskien löytämisessä on ollut haastetta, mutta onneksi löysimme hyvän mallin. Osassa oli niin kireät korvalenkit, että pelkäsin korvien aloittavan jonkinlaisen mesiaalivaelluksen hampaiden tapaan.

Liiton sähköposteissa on kooste viime palavereistamme kansanedustajien kanssa. Hammashoitohenkilökunnan rokotusasia on otettu esille molemmissa kokouksissa. Lisäksi tapetilla oli jälleen lähetekäytännön poistaminen, mitä käsiteltiin myös syksyllä ministeri Kiurun erityisavustajan tapaamisessa sosiaali- ja terveysministeriössä. Isot laivat kääntyvät kovin hitaasti, vaikka kyseessä on vahvasti potilaiden etu. Työ jatkuu siis.

Ensimmäinen asiakas saapuu iloisesti tervehtien. Päivä etenee varausten mukaan ja välillä käyn pyyhkimässä ovien kahvoja ja vessan kosketuspintoja. Ehdin pienen tauon turvin hotkaisemaan proteiinirahkan ja voileivän, aika vakioeväät.

Kelataanpa vielä..

Loppupäivästä uppoudun vielä hetkeksi paperitöihin. Teen Kelan tilityksen ja liitän mukaan myös heidän viimeksi laittamansa lisäselvityspyynnön mukaiset paperit. Viime pumaskan mukana menneestä hammaslääkärin lähetteestä oli unohtunut ruksi kohdasta ”Ien- tai kiinnityskudossairauden hoito”, joten Kela on evännyt sen perusteella korvauksen. Tarkistan vielä, että ruksit ovat kohdallaan ja pistän kuoren kiinni.

Hoidan välinehuollon loppuun ja varmistan, että huomiselle hoivakotikäynnille on riittävästi instrumentteja asukkaiden suun terveystarkastuksia varten. Hoivakotiin on varattu useampi päivä 30 asukkaan tarkastuksia varten. Näissä paikoissa tulee usein väistämättä mieleen, mikä on tilanne suun hoidon osalta sitten kun oma sukupolveni niissä asustelee.

Työnnän ajatukset vanhuudesta taka-alalle ja keskityn kollegani kanssa hoivakodin asiakaslistaan. Suunnittelu eskaloituu jutteluksi, ja edelleen hekotteluksi tyhmän huumorin tiimoilta. Kunnon nauru eliminoi ehdottomasti päivän rasitukset.

Kävelen kotiin parin kilometrin työmatkani ja kuuntelen samalla musiikkia. Lumihiutaleiden leijaillessa taivaalta päätän vielä illalla käydä hiihtämässä lempilenkkini. Sen jälkeen on hyvä käydä ajoissa nukkumaan, ehkä.