Suuhygienisti, outo osaaja

”En ymmärrä, miten joku voi tehdä sellaista työtä, että kaivaa toisen hampaita!”, lausui asiakkaani noustessaan hoitotuolista.

Hiukan se tokaisu kummastutti, vaikka onhan tuollaisiin kommentteihin jo tottunut. Vaan myöhemmin sitten aloin pohtimaan, että miksi kenelläkään on tarve arvostella toisen ammatinvalintaa ja miksi minun pitäisi olla tottunut siihen. Olisihan melko hämmentävää, jos autokorjaajallekin ääneen pohtisi, että miksi hän sitä moottoria haluaa rassata kaiket päivät. Harva kun itse sille autolle mitään osaa tehdä. Tai, että miksi joku haluaa myydä jäätelöä. Miettikääpä hetki tilannetta, että ei olisi jäätelön myyjiä. Ei olisi kiva, ei.  Ja eivät hammashoitolan asiakkaatkaan ihan kartalla ole suun hoidon tarpeesta ja keinoista, joten olisivat siis vain onnellisia, että meitä hampaiden kaivajia on olemassa. Ja meistähän on vaikka ja mihin.

En koskaan haaveillut päätyväni suuhygienistiksi. Ja tässä nyt koko kansan edessä tunnustan, että koko ensimmäisen opiskeluviikon ajan minulle oli melko epäselvää, mitä olen lähtenyt opiskelemaan. Mutta sitten kun asia alkoi valkenemaan, niin mielenkiintoistahan se oli. Suuhygienistin opinnot ovatkin olleet avain niihin moniin oviin, jotka ovat johtaneet mielenkiintoiselle, tapahtumarikkaalle ja opettavaiselle uralle, myös moneen muuhun hommaan, kuin hampaiden kaivamiseen. Olen työskennellyt yksityisellä ja julkisella sektorilla, kliinisessä työssä, hallinnollisissa hommissa, projektityössä ja nyt ammatinharjoittajana. Tällä uralla olen tarponut eteenpäin näihin ohjeisiin nojaten:

  1. Ole valmis oppimaan uutta.

Ota aikaa kouluttautumiselle. Älä odota, että se on vain työnantajan vastuulla, vaan ilmoittaudu kursseille tai hae jatkokoulutukseen. Olen sitä mieltä, että kaikesta oppimisesta on hyötyä. Itse olen käynyt esimerkiksi vaihtoehtolääkinnänkin kursseja. Ne ovat auttaneet minua ymmärtämään sen puolen näkemystä terveydenhuollosta ja hyödyntämään sitä tietoa terveyden edistämistehtävässäni. Ei siis kannata välttämättä kulkea sitä ilmeisintä polkua.

  1. Käytä sanaa ”kyllä”.

No ei nyt ihan kaikkeen tietenkään, sana ”ei” on myös hyvin tärkeä. Mutta tarkoitan, että jos sinulta kysytään, että haluaisitko osallistua tähän projektiin tai voisitko tehdä sitä tai tätä, niin jos sinulla suinkin on yhtään kiinnostusta, sano ”kyllä”. Se voi johtaa todella mielenkiintoisiin, uusiin juttuihin. Ja tekee sielullekin hyvää, että ei ole jumittuneena tekemässä samoja työtehtäviä päivästä toiseen. Ole rohkea!

  1. Älä pelkää muutosta.

Kaikki tietävät, että muutos on tarpeellinen. Jos emme jatkuvasti kokeilisi uutta ja muuttaisi asioita, niin veistelisimme vieläkin keihäänkärkiä iltanuotiolla. Monien esi-isiemmekin mielestä asiat olivat hyvin juuri niin kuin olivat. Mutta sieltä kivikaudeltakin löytyi hyypiö, joka halusi tehdä asioita eri tavoin. Ole sinä se hyypiö. Ole utelias ja kokeilunhaluinen, vie omaa ja työyhteisösi osaamista eteenpäin.

  1. Ole ylpeä osaamisestasi, ole ylpeästi hampaiden kaivaja, tuo terveydenhuollon outolintu.